Viime aikoina olen kiinnittänyt yhä enemmän huomiota yrityspomojen ja poliitikkojen puheisiin. Niissä toistuu usein vahva viesti: Suomeen on tulossa osaajapula, ja 5–10 vuoden sisällä monella toimialalla tarvitaan kipeästi lisää osaajia. Tarkoitushan on perin hyvä – valaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen kaiken tämän synkistelyn keskellä. Mutta samaan aikaan en ole voinut olla ajattelematta, mitä tämä viesti merkitsee opiskelijalle, joka etsii juuri nyt kuumeisesti kesätyö- tai harjoittelupaikkaa? Tai valmistumassa olevalle nuorelle, joka yrittää päästä kiinni ensimmäiseen työpaikkaansa? Ei kovin paljon. Heidän elämänsä ei tapahdu viiden tai kymmenen vuoden päästä, vaan nyt.
Pari viikkoa sitten liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala nosti esiin saman ristiriidan Nuorisobarometri 2025 -julkistustilaisuudessa. Hän kuvasi inhokkilauseekseen tutun hokeman: “Nuorissa on tulevaisuus”, joka siirtää huomion pois nykyhetkestä. Pois siitä faktasta, että nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia ja konkreettisia ratkaisuja juuri nyt, eivät joskus myöhemmin.
Tunnen tällä hetkellä poikkeuksellisen suurta empatiaa opiskelijoita ja vastavalmistuneita kohtaan, en vain työni puolesta, vaan myös henkilökohtaisten kokemuksieni kautta. Valmistuin metsänhoitajaksi 1990-luvun puolessa välissä keskelle syvintä lamaa. Aikana, jota voi kuvailla rehellisesti sanottuna traumaattiseksi. Tulevaisuutta, johon olin kouluttautunut, ei yhtäkkiä ollutkaan olemassa. Venytin opintojani niin pitkälle kuin pystyin. Kahden pienen lapsen äitinä tein samaan aikaan kahta osa-aikatyötä opiskelujeni ohessa – aamuisin laivasiivousta, iltaisin soittelin perintätoimistosta ihmisille, joilla oli maksuvaikeuksia. Muistan edelleen sen tunteiden ristiriidan. Elin itsekin taloudellisesti epävarmassa tilanteessa ja samalla perin muiden velkoja.
1990-luvun lama oli Suomessa poikkeuksellisen raju: työttömyys kasvoi nopeasti suurtyöttömyydeksi, pankkikriisi ravisteli yhteiskuntaa, konkurssien määrä kolminkertaistui ja kokonaisia toimialoja romahti. Nuorisotyöttömyys kohosi pahimmillaan yli 30 prosenttiin, ja vastavalmistuneiden tilanne oli erityisen vaikea. Silti muistan yhden asian kirkkaasti: uskoni tulevaisuuteen oli vahva. Maailma tuntui monella tapaa avautuvan; Berliinin muurin murtuminen oli tuoreessa muistissa ja Eurooppa yhdentyi.
Tällä hetkellä nuorten elämää varjostaa työttömyysuhan lisäksi ilmastokriisi, joka ei ole enää vain abstrakti uhka, vaan monelle hyvin henkilökohtainen aito huoli. Lisäksi maailman poliittinen tilanne ja turvallisuuskysymykset ovat tulleet lähemmäs jokaisen arkea tavalla, jota omassa nuoruudessani ei tarvinnut onneksi kokea. Ja kaiken tämän keskellä teknologian kehitys, erityisesti tekoäly – niin innostavaa kuin se onkin – muuttaa työelämää niin nopeasti, ettei kukaan oikein tiedä, miltä tulevaisuuden työ lopulta näyttää tai onko työtä, johon opiskelija nyt kouluttautuu, lopulta enää olemassa. Vuoden 2025 Ihan paineissa -nuorisobarometrin mukaan 70 prosenttia nuorista kokee työllistymisen haasteen aiheuttavan eniten paineita elämässään. Heikko työllisyystilanne on myös yksi merkittävimmistä syistä nuorten tulevaisuudenuskon heikentymiseen.
Muistan, miten tarkasti nuorten työllisyystilannetta seurattiin uutisissa 1990-luvulla. Erityisesti vastavalmistuneiden ekonomien ja diplomi-insinöörien työttömyysluvut toimivat eräänlaisena mittarina koko tilanteelle. Vuonna 2026 nuorten työttömyysaste on noussut hälyttävän korkealle, yli 20 prosenttiin, mutta toisin kuin 90-luvulla, nuorten haasteet ikävä kyllä näyttävät hukkuvan geopoliittisten jännitteiden ja taloudellisten huolien uutisvirtaan. Tämä ei ole oikein, vaan nuoret ansaitsevat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja saamaan ratkaisuja – nyt, ei joskus tulevaisuudessa.
Siksi haluan kysyä sinulta: mitä konkreettisia tekoja sinä ja työnantajasi voitte tehdä jo tänään opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden työllistymisen eteen?
Päivi Salminen-Kultanen
Tuudo Oy, asiakkuusjohtaja
Päivi Salminen-Kultasen oma ura ei alkanut suorinta ja helpointa tietä 1990-luvun laman keskellä. Valmistuttuaan kaupalliseksi metsänhoitajaksi hän lähetti hakemuksen toisensa perään ennen kuin ensimmäinen vakituinen työ lopulta löytyi Helsingin yliopiston urapalveluiden kautta. Oma polku löytyikin yllättäen työnantajakuvan kehittämisen ja rekrytoinnin alalta, jossa Päivi on tehnyt yli 30 vuoden uran. Myös monet metsäteollisuusyritykset ovat olleet vuosien varrella Päivin asiakkaita. Tällä hetkellä Päivi työskentelee asiakkuusjohtajana Tuudon työelämäpalveluissa. Tuudo on opiskelijoiden hyötysovellus, jota hyödyntää kuukausittain 300 000 opiskelijaa 42 oppilaitoksesta.
